Pitkän tauon aikana…
…on tapahtunut paljon. Pian viimeisen merkinnän jälkeen olen saanut tietää olevani raskaana. Johan sitä oli odotettukin. =) Sitten oli isoisän perunkirjoituksia toisella puolella suomea. Juhannuskin iski väliin ja työkaverini valmistujaisetkin. Ja jotta elämä ei olisi yhtä juhlaa isäni kuoli yllättäen. Lähdimme matkalle Wieniin ja Bratislavaan. Palasimme matkalta mennäksemme seuraavana päivänä ultraan katselemaan pientä ihmisalkuamme, joka riehui kuin pieni vieteriukko ja vilkutteli liikuttuneille vanhemmilleen. Ja viikonloppuna hyvästelin isäni viimeiselle matkalle, kun oli hautajaisten aika. Ja tänä aamuna sanoin hei hei autollemme, joka lähti serkulleni korjattavaksi. Auto sentään palaa luoksemme jossakin vaiheessa.
Kun pientä kaveriamme on odotettu niin kauan (2 vuotta), en heti uskaltanut antaa itselleni lupaa innostua. Olin ehtinyt surffaamaan netissä liiankin kanssa ollakseni tietoinen keskenmenon vaarasta. Eilen kuitenkin annoin itseni hurahtaa kaupan alennus vaateosastolla ja ostin 2 bodyä, 2 housut ja 2 yökkäriä pienelle kaverille. Onneksi noita sukupuolettomia vaatteita on loppujen lopuksi aika vähän myynnissä, niin ei pääse niin kamalasti shoppailemaan. Vaikka eipä tuo ole tuntunut kauheasti estävän, kun innostuin huuto.netissä hieman huutelemaan. Meille pitäisi olla saapumassa paketillinen pieniä vaatteita ja jonakin päivänä pitäisi mennä naapurikaupungin puolelle hakemaan vähän kestovaippoja. Ja olenhan ajatellut tilata kankaita ja ryhtyä ompelemaankin niitä…ja kai jotain pitäisi neuloakin pienelle tulokkaalle. =) Ja onneksi myös sukulaiset ja tutut ovat innostuneet ja lupailleet kaiken laisia tarvikkeita pientä ihmistä varten. Huomenna voisin kyllä mennä käymään kaupungissa HESYn lastentarvikemyyjäisissä. Sieltä voisi löytyä jotakin hyödyllistä. Ja ainakin jotakin söpöä. 
Käsityörintamaltakin lupaan päivitellä kevään aikana valmistuneita töitä, joita en kaikkia ole vielä teille esitellytkään…
Evelin
Oih, hienoa kuulla että olet raskaana! <3 Itselläkin rakkaselämä vain kukoistaa. Mhii. ^^
22. Heinäkuu, 2009 klo 12.03Siis rakkauselämä. :DD Hih, töissä sitä kun kirjoittelee niin tulee pieniä virheitä.
22. Heinäkuu, 2009 klo 12.04Onnittelut ja osanotto. Elämässä tapahtuu usein sekä iloisia että surullisia asioita yhtäaikaa.
Olin eilen myymässä Hesyn kirpparilla. Tänään en lupautunut menemään, koska eilen oli tosi hiljaista ja tylsää. Myin juuri pieniä vaatteita ja niitä oli paljon ja söpöjä.
22. Heinäkuu, 2009 klo 13.02Onnea
22. Heinäkuu, 2009 klo 13.02Onnea pienestä elämästä ja samalla osanottoni.
22. Heinäkuu, 2009 klo 14.54Hei,
voi valtava mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua elämässäsi SNY-kierroksen päätyttyä… Onnea raskauden johdosta!!! <3 Meilläkin vauvakuumetta kovasti lietsotaan… =)
Ja samalla mitä syvimmät surunvalitteluni isäsi kuolemasta. On se uskomatonta, miten hyvät ja huonot uutiset niin usein kulkevat käsi kädessä. Jakselemisia.
22. Heinäkuu, 2009 klo 19.44Moikkamoi!
Osanotot isäsi poismenon takia ja suuret onnittelut raskaudesta!
Mut löytää feissarista oikealla nimellä, jos et sitä nimeä muista niin laita meiliä
22. Heinäkuu, 2009 klo 20.46Jestas, onpa ehtinyt tapahtua! Osanottoni ja onnitteluni :).
22. Heinäkuu, 2009 klo 20.46Onnittelut teille molemmille
ja osanottoni.
23. Heinäkuu, 2009 klo 12.13Onnee sulle vauvasta, kyynel silmässä kirjoitan, miksi kaikki muut mutta en minä… Elämä on paska!!!
24. Heinäkuu, 2009 klo 23.42ja vaan 2 vuatta, anteeksi että olen sarkastinen… molen orottanu kohta 10 vuatta, onneksi on veljen lapset… “Molitva, kao žar na mojim usnama je, molitva, mesto rei samo ime tvoje. Nebo zna, kao ja, koliko puta sam ponovila, to nebo zna, baš kao ja, da je ime tvoje moja jedina
24. Heinäkuu, 2009 klo 23.49molitva” euroviisuviisu voittajan viimmevuodelta sanoja lainatakseni……
Onnea kovasti! Ja osanotto myös. Ihanaa, että vaikeiden asioiden vastapainoksi on iloisiakin uutisia.
26. Heinäkuu, 2009 klo 8.42Iloa ja surua. Sitähän elämä on. Tietäisin yhden, joka myy valtavan määrän tosi hienoja vauvanvaatteita. - Poika, joka saatiin muutaman keskenmenon jälkeen, on nyt 10 kk. “Isoja tyttöjä” on kaksi. Siis, jos haluat ostaa, laita viesti kommentteihisi.
28. Heinäkuu, 2009 klo 20.26Kiitos kaikille ihanista osaaottavista ja onnittelevista kommenteista! =)
10. Elokuu, 2009 klo 19.46Vihdoin minäkin ehdin tänne blogiisi asti kuulemaan hyvät uutiset, hienoa kuulla!
Ajattelinkin että toivottavasti ei elämä olisi ihan suru-uutisia vaan, sillä muistan sen oman isän kohdalta, miten vaikea tuo menetys on. Näin aikuisiällä olen ehtinyt kaipailla isää, toivottavasti teille kertyi hyviä yhteisiä aikuisiältäkin hetkiä isäsi kanssa. Jaksamista! Niin, ja tietysti onnea jatkoon!
22. Elokuu, 2009 klo 0.07Täällä odotellaan kovasti jo tarinalle jatkoa… =)
*halaus*
29. Syyskuu, 2009 klo 8.34